Olen ollut täällä erakkona nyt kolme viikkoa ja kaksi on jäljellä. Olenko oikeasti ollut erakkona? En ollenkaan. Monen mielestähän tämä on ollut vain normaalia lomaa. Taisin tuolla blogin alkupäässä kertoa, että minulla ja vaimollani ei ole koskaan ollut neljän viikon yhtenäistä lomaa. Tämähän on oikeastaan aika hyvä keksintö. Joskin on outoa kun viiden viikon jakson tullessa puoleen väliin, niin tuli "voi herranen aika tämähän loppuu kohta" -paniikki. Aivan samanlainen tulee myös viikon ja kahden viikon loman puolivälissä.
Tämähän on ollut ikään kuin koe sen suhteen, että siirrynkö oikeasti erakoksi ensi syksynä. Nyt en ainakaan ole vielä löytänyt yhtään hyvää syytä miksi en näin tekisi. Enhän toki täällä ilman ihmiskontakteja ole ollut, mutta kuitenkin on pää saanut tuulettua tuolla metsässä yksin kulkiessani. Vieläkään se ei ole kokonaan puhdistunut kaikesta taakasta, tuskasta ja stressistä mikä sitä on rasittanut nämä parikymmentä vuotta. Mutta pikkuhiljaa pala kerrallaan ja välähdys kerrallaan huomaan puhdistumista. Ei huolet ja murheet koskaan poistu, mutta niiden tuomaa taakkaa ja määrää voi varmasti vähentää. Mitä vähemmän yhteyksiä sitä vähemmän murheita. Olen myös huomannut, että kunnianhimo alkaa kadota. Oikeastaan on ihan riittävää olla täällä oman itsensä kuninkaana.
Pari päivää sitten sain tekstiviestillä tietoa reaalimaailmasta ja muistutuksen, että taas se työelämä jatkuu ennallaan kun täältä palaan. Pari tuntia pää teki töitä ja pohti kaikenlaista siihen liittyvää, mutta sitten sain sen taas siirrettyä omalle osastolleen.
Juuri äskettäin tulin taas metsästä umpihankihiihtämästä. Sekä pää että selkä olivat hiestä aivan märkänä. Katselin siellä syksyn töitä ja samalla nautin maisemista ja uskomattomasta valonmäärästä, jota luminen metsä aurinkoisena päivänä säteilee. Jotta tämä elintaso säilyy suomessa, niin jokaisen on kuitenkin tehtävä töitä tähän yhteiseen kakkuun. Syksyllä alan tehtä töitä sen hyväksi, että puu kasvaa paremmin. Työni vaikutukset näkyvät vasta jossain usean kymmenen vuoden päässä. Puun kasvusta voi sitten nauttia tulevat sukupolvet ja se myös kasvattaa ihanan isänmaamme kansantuotetta. Itse kasvatan siinä vaiheessa nurmikkoa kotikaupungin hautausmaalla. Vaan jospa haudalle istuttaisi puun?
Metsässä on hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti