Olen aina ihaillut lännenelokuvissa olevaa talonmittaista terassia. Siinä sitten joku vanha jäärä istuu kiikkustuolissa ja polttelee kiireettömästi piippua. Nämä näkymät ovat usein täysin taustalla olevia tapahtumia, mutta kuvaavat hyvin jonkinlaista taustakiireettömyyttä. Tänään siivoillessani järvimökkiä sain ajatuksen. Yhdessä makuukammarissa on ollut ahtaasti yksi kiikkutuoli. En usko että kukaan on koskaan siinä kiikutellut tuossa huoneessa. Tuvassa on kyllä yksi aktiivikäytössä oleva, mutta tämä lapsuuteni mökin punainen tuoli on ollut lähinnä tiellä. Päätin siis siirtää sen eräkämpän terassille. Äskettäin kokeilin sitä ja se toimii. Mikä nerokas keksintö onkaan vanhanaikainen kiikkutuoli. Veljeni tuli vaimoineen tänne pitkäksi viikonlopuksi. Me miehet siirryimme tänne eräkämpälle ja tarkoituksena on huomenna tehdä polttopuita. Meille tulee kaveriksi yksi alkuasukasystävämme. Koivuja pistetään nurin ja kuskataan pihaan jälkikäsittelyä varten. Tämän urakan jälkeen todennäköisesti otan käteeni juoman. Kävelen rauhallisesti joen puolella olevan mökin mittaiselle terassille ja istun kiikkutuoliin. Kiikuttelen hiljaa ja katselen valkoisia hankia ja mietin niiden alla virtaavaa vettä. Kuten huomaat, niin taas kirjoittelen tätä älypuhelimella. Otsikko voisi olla: Kiikkutuoli.