perjantai 25. maaliskuuta 2011

Ohjusten parasta ennen päivä on mennyt umpeen.

Arvostukseni metsureita ja muita metsäalan ammattimiehiä kohtaan kasvoi kyllä tänään roimasti. Puiden saaminen metsästä pois on todella raskasta työtä. Veljeni ja alkuasukasystävämme kaatoivat puita ja minä lastasin niitä moottorikelkanrekeen ja ajoin niitä mökin viereen. Purin kuorman ja sitten taas uutta kuormaa hakemaan. Tunsin olevani sekä mies että hevonen. Vanhalla Lynxillä niitä vedin ja kelkka toimi moitteettomasti. Huomio, että tein tätä työtä vain kaksi ja puoli tuntia yhtä soittoa ja voimat olivat lopulta aivan menneet. Viimeiset puut olivat todella raskaita. Alkuasukas on tehnyt sahatöitä ennenkin ja suhde oli suunnilleen sellainen, että kun veljeni kaatoi ja karsi yhden puun, niin ystävämme saman aikaisesti hoiteli noin 6- 10 puuta. Hommassa kuin hommassa kokemus tekee varmuutta ja nopeutta. Uskon myös, että amatöörit tekevät myös aika paljon turhia
liikkeitä.

Saimme tehdyksi kyllä aika hyvän läjän puita ja lounaan jälkeen jutustelimme hetken ja sitten lähdimme kokeilemaan uutta halkomakonetta. Tehtiin harjoitellessa reilut puoli mottia halkoja. joilla on sitten mukavaa vuoden päästä lämmitellä sekä  mökkiä että saunaa.

Lounaalla keskustelimme Libyan sodasta ja keksimme teorian. Aina aika ajoin kun amerikkalaiset sotilaat katsovat, että Tomahawk- ohjusten parasta ennen päivämäärät alkavat loppua, niin on aika käyttää varasto tyhjäksi. Yksi ohjus maksaa 750 000 euroa ja varmaan ruuti alkaa pikkuhiljaa hyytyä. Helpompihan niitä on tuhota johonkin afrikan maahan kuin purkaa niitä vaarallisesti jossakin laitoksessa. Ensimmäisenä päivänä päästiin eroon 120 kappaleesta näitä vanhaksi jääviä raketteja.  Ainahan nämäsodat alkavat sillä, että pannaan ensimmäisenä menemään reilu sata ohjusta, jotka ovat juuri menossa purkuun. Ei siis maksa mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti