Tässä järvimökin vieressä on toinen mökki. Se oli siinä jo -80 -luvun lopulla kun tämä tontti hankittiin. Ystävystyimme silloisen omistajan kanssa ja muun muassa metsästystapahtumissamme hän oli meidän kanssamme illanistujaisissa. Rakennusaikaan saimme käyttää naapurin saunaa myöskin. Hän myi mökin joskus kymmenkunta vuotta sitten. Tämän uuden omistajankin tapasin joskus ja muutaman sanan aina vaihdoimme. Nyt menossa on kolmas omistaja. Häntä en ole koskaan tavannut, enkä tiedä hänestä/heistä yhtään mitään.
Eilen näin, että mökissä paloi valo. Tunne oli vähän samanlainen kuin Robinson Crusoella hänen nähdessään ihmisen jalanjäljen rantahietikossa. Säikähdin. Silmamunani pyörähtelevät päässä ja yritän aistia millainen on naapurimme. Pihassa on myös auto. Siitä voi varmaan päätellä jotakin. Metallin harmaa perusfarmari. Äskettäin koirat haukkuivat sinnepäin. Menin ulko-ovelle ja vihelsin. Koirat tulivat juosten pois. Olin kiitollinen, että molemmat koirat ovat hyvin koulutettuja. Kohta haen toisen korillisen puita ja kulmien alta vilkuilen salaa naapurin mökin suuntaan. Tuleeko hän reviirilleni? Pitäisikö käydä merkkaamassa?
Alanko tulla mökkihöperöksi?
Oikeasti naapurin tulo hiukan häiritsi. Jotenkin huomaan miettiväni, että pitäisikö vartavasten mennä tervehtimään? Pitäisikö kutsua kahville? Ehkä kuitenkin annan sattuman hoitaa homman. Jos satutaan pihalle yhtä aikaa, niin tervehdin ja vaihdan pari sanaa. "Ilimoja on pidellyt." "Oletkos milloinka hankkinut tämän mökin?" Tämä on meillä sellainen suvun yhteinen mökki.. " Eiköhän se jollain tuollaisilla smalltalk ilmaisuilla lähde liikkeelle. Illalla kyllä sitten taidan paeta erämaan rauhaan. Vähän liikaa ihmisiä tässä niemessä!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti