Yksin mökillä. Olen aivan puhki. Koko päivä telkuttiin suolle jäänyttä kelkkaa rekeen. Ensin yritettiin tehdä kaikki mahdolliset temput kelkan käynnistämiseksi, mutta mikään ei auttanut. Viimeinen tuomio oli kun testasimme tuleeko tulppaan kipinää. Ei tullut.Vaihdettiin tulppiakin, mutta ei vaan sytyttänyt. Tämän noin tunnin uurastuksen jälkeen aloimme sitten siirtosuunnitelmat. Kuvitteleppas yli kaksisataa kiloinen sammunut sumopainija. Hänet pitäisi nostaa sänkyyn. Sen tyyppisestä operaatiosta on kyse kun konerikkoinen kelkka laitetaan pieneen moottorikelkkarekeen. Ratkaisimme asian kaivamalla reki kelkan alle. Sitten erilaisin vipu-, vääntö-, työntö-, nostomenetelmin pikkuhiljaa saatiin tämä painava sumopainija rekeen. Meillä oli siis iso kelkka reessä joka on suunnilleen mittansa lumenpinnan alapuolella. Tästä seurasi erilaisia kaivutoimenpiteitä kiitoradan saamiseksi. Urakka sisälsi runsaasti suunnittelua ja pohdintoja fyysisten ponnistelujen lisäksi. Vaarana on aina myöskin se, että asemat vain huononevat kovista ponnisteluista huolimatta. Viimein sitten reki kelkkoineen nousi lynxillä vetämällä kovalle maalle. Suomalainen vanha pieni sisukas Ilves veti ylös ameriikan ylpeyden joka suomeksi on varmaan arktinen kissa. Edessä oli vielä noin 800 metrin ajo tällä yhdistelmällä auratun metsätien varteen. Vaarana, että koko komeus kupsahtaa nurin jonnekin syvään ojaan. Veljeni ajoi ilman ongelmia reen tien varteen. Hetki sitten kävimme vielä siirtämässä sen auton peräkärryyn, mikä myös oli sekä henkisiä, että fyysisiä ponnistuksia vaativa urakka. Kaikki meni siis hyvin. Totesin velipojalle ajellessamme sieltä pois, että on jännää , olemme työskennelleet koko päivän ja olen väsynyt ja lihakset ovat kipeät. Hetkeäkään ei kuitenkaan ole v...tuttanut. Aurinko on paistanut ja haasteet ovat pitäneet mielen virkeänä. Kertakaikkiaan nautinnollinen päivä.
Olen yksin, koska veljeni lähti viettämään iltaa vaimonsa ja tyttärensä kanssa toiselle mökille. Olen täällä yksin kolmen koiran kanssa. Kaksi bretonia ja yksi kääpiövillakoira. Minulla on myös pieni koirasairaala, koska kaksi koirista on lääkekuurilla. Jäädessäni autosta tuolla ison tien varrella ja kävellessäni vajaan kilometrin siitä tänne kämpilla mietin mitä tekisin. En keksinyt mitään mitä pitäisi tehdä. Olen iloisen tyhjässä tilassa. Kunhan käpsehdin jotakin. Saunaa ja kamiinaa lämmittelen. Syön kun on nälkä. Nukun jos nukuttaa. Nautiskelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti