Rauhoitu hyvä mies!

Eilen ei sitten tullutkaan kirjoitettua mitään. Eilen aamulla heti auringon noustessa ajelin hiljakseen läpi metsien ja soiden hakemaan tienvarteen jätettyä rekeä. Pakkanen nipisteli kasvoja, kun pieni viima tuli vastaan. Tämän jälkeen otin koirat kyytiin ja lähdin kohti kirkonkylää. Veimme sen hyytyneen kelkan korjattavaksi sinne mistä se on aikanaan hankittukin. Samalla katsottiin josko löytyisi vastaavaa, jossa olisi sähköstartti ja pakki. Löytyihän sellainen. Vuoden vanhempi ja vähän enemmän ajettu. Hieroimme siitä kauppoja jonkun tovin ja kaupan hieronnassa etuna oli se, että samainen myyjä oli myynyt sen edellisenkin, joka nyt siis jätti meidät suolle. Toinen virhe edellisessä kaupassa oli, että hämmästys oli suuri, kun kelkassa ei ollut pakkia laisinkaan. Emme edes tienneet, että sellaisia kelkkoja on enää olemassakaan.

Niinpä käytiin sitten rekisteröimässä ja vakuuttamassa tämä uusi/vanha kelkka ja takaisin tulomatkalla vertailin kelkkojen vakuutuspapereita. Katsoin sitten niiden tehoja ja totesin että tässä uudessa hankinnassa on tehoja yli kaksi kertaa entiseen verrattuna ja että moottori on muutenkin huomattavasti isompi. Melkoisia kelkanostajia, kun mieleenkään ei ollut tullut kysyä moottorin kokoa tai tehoa tai vastaavaa. Me kysyttiin vaan, että onko tässä pakki? Tästä näköjään meinaa tulla moottorikelkkablogi, kun kerron vielä, että koeajossa siinä vehkeessä todella on paljon tehoja ja se kiihtyy aivan älyttömän nopeasti. Tätä kelkkaa ei voi antaa ihan osaamattomien käsiin ollenkaan. Eikä annetakaan.

Haaveilin siis koko alkuvuoden siitä, että istun yksin suonlaidassa ja katselen ja kuuntelen luontoa. Eilen saunassa oikein mietiskelinkin, että mitenkä minä nyt taas niin levoton olenkaan. Eilenkin laavulla istuskelimme, mutta totesin, että maltoin istua ehkä minuutin kun jo piti vaihtaa asentoa ja mennä jotakin raplaamaan. Rauhoitu hyvä mies! Oikeastaan saunassa olen eniten mietiskellyt luukusta tulevan tulen loimussa. No toki tähtitaivasta katselin yhtenä iltana. Kylläpä lumikenkäillessäkin tulee ajateltua.  Eilen illalla kävin ennen nukkumaan menoa huussissa ja silloin vasta huomasin tähtitaivaan ja revontulet. Luulin että on pilvistä. Harmitti hiukan kun missasin hyvät tähdet.

Eilen laittelin pataan karjalanpaistia muhimaan. Sekaan heittelin nauriita, porkkanoita ja sipulia isoina lohkoina. Mustapippuria ja suolaa. En mitään muuta. Täällä on sellainen Erätukun pitokokki pata, joka kypsyttää ruuan hitaasti ja pitää sen lämpimänä. Kun tulemme maastosta, niin puikulapotut tulelle ja aterioimaan. Karjalanpaistia tehdessäni pohdiskelin, että mitenkähän ja milloinka karjalanpiirakkaan on tullut riisi? Käsittääkseni karjalan laulumailla ei riisiä voi viljellä. Piirakathan ovat kai alkuun olleet lanttu-, nauris- ja ehkä ohrapiirakoita, mutta milloinka riisi on syrjäyttänyt nämä kaikki muut?

 Nyt on varhainen aamu ja aurinko paistaa matalalta Venäjän suunnasta.  Mitähän tämä päivä tuo tullessaan?

ps. Vanhin tyttäreni soitti eilen ja kertoi saaneensa vuokrakämpän Helsingistä. Vanhin lapsi siis lentää pestästä pois. Oma elämä alkaa.  Niin ne vuodet vierivät.