Veimme eilen puut laavulle ja istuskelimme siellä hetken aikaa luontoa ihaillen. Aivan laavun läheltä oli mennyt Ilves. Veljeni näki kolmen riekon lähtevän ja kaikenlaisia eläintenjälkiä näkyi lumella runsaasti. Oli näätää, kärppää, teertä, ilvestä ja riekkoa. Melkoinen eläintarha tässä meidän ympärillämme. Karhuja nukkuu aivan varmasti tässä muutaman kilometrin säteellä. Vähän jännittää ajatus, että vahingossa ajaa kelkalla karhunpesän yli ja herättää karhun. No todennäköisempää kai on kuitenkin jäädä Mannerheimin tiellä auton alle, kuin ajaa karhunpesään kelkalla.
Palaillessamme mökille näin reitin vasemmalla puolella pienen suon. Suon takana nousi kukkula. Paikka näytti mukavalle ja kerron ruokapöydässä siitä veljelleni. Hän tuntee nämä metsät paljon paremmin kuin minä ja ihmetteli, että mikä ihmeen suo se oikein on. Ruuan jälkeen päätimme mennä katsomaan. Ajoin edellä ja kun tulimme tämän suon laitaan käänsin kelkan uralta kohti suota. Olin juuri hyökkyyttämässä kelkkaa suolle, kun kuulin huudon takaani moottorin pauhun yli. Pysäytin kelkan ja sammutin sen. Käännyin katsomaan, että mitä nyt. Veli sanoi, että se ei ole suo vaan kosken mutka. Koski tekee siinä kohdassa pari jyrkkää mutkaa ja lunta on tuiskuttanut joenuoman täyteen. Jos olisin jatkanut vielä viisi metriä, niin olisin ajanut suoraan koskeen. Todennäköisesti veden päällä ei ole lainkaan jäätä vaan 2-3 metriä paksu puuterilumikansi. Ei siinä olisi henki mennyt, mutta paljon kaivamista olisi ollut tiedossa.
Aamulla seitsemältä herättyäni kävin ulkona. Tuuli oli aikalailla navakkaa. Menin takaisin köllöttelemään sänkyyn. Nousin puoli yhdeksältä ja katsoin ulos ja siellähän lunta satoi vaakatasossa. Heti tulin hyvälle tuulelle. En ole käynyt katsomassa, mutta olen melkoisen varma, että lumi on tuiskunnut tien tukkoon vähintäänkin parin sadan metrin matkalta kokonaan. Nyt olemme täällä suojassa.
Eläinlääkärissä käydessämme koirasta otettiin verikoe ja päätettiin jatkaa lääkekuuria. Koiralle määrättiin myös ruokavalio, jonka pitäisi vaikuttaa virtsan ph- arvoon ja siten poistaa virtsakiteitä. Eläinlääkärillä ei ollut pienempää säkkiä kuin 20 kiloinen, mutta otin sen, jotta saadaan kuuri alulle. Ongelmana vain on, että koira ei oikein pidä tästä ruuasta. Ruokaa on ollut kupissa eilisestä illasta alkaen ja koirat vuorollaan käyvät nuuhkimassa sitä. Miettivät varmaan, että kyllä se ihan ruualle näyttää, mutta haisee ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti