Aamulla katsoimme netistä Forecan säätiedotuksen tälle paikkakunnalle. Pilvista koko päivä. Katsoimme ulos ikkunasta ja aurinko paistoi. Koko päivän on paistanut ohuen pilviverhon läpi. Katsoin juuri veljeäni ja totesin, että hänen naamansa on aivan punainen. Siis päivetyksestä punainen. Istuskelimme suonlaidalla ja mollukka paistoi. Sanoin, että jos säätiedotus ei olisi kertonut totuutta, niin olisin luullut, että aurinko paistaa. Mutta eihän se voi paistaa, kun säätiedotus kertoo toista. Plusasteita on tällä hetkellä 3,6 joka tarkoittaa, että hankikantoa rakentaa luonto. Linnut jo ovat alkaneet kevätlaulannan. Auringon lämpö tuntuu poskissa. Sieltä se kesä tulee. Askel kerrallaan.
Istuskelimme tuossa joen vastarannalla kelkkojen päällä. Veljeni totesi, että tuossa lumikumpareessa on se rankakasa. Sanoin, että voisi ottaa lumet siitä päältä pois jos olisi lapio. Samalla katsoin kelkkaani ja totesin, että lapiohan on mukana. Otin sen ja aloin kaivamaan. Samalla jutusteltiin, että voisihän nämä tästä samalla siirtääkin. Veljeni lähti hakemaan rekeä. Teki siihen jatkotolpat ja tuli takaisin. Niinpä siirsimme koko rankakasan pihaan parilla kuormalla odottamaan jatkotoimenpiteitä. Sehän tässä oma-aikatauluisessa tekemisessä on parasta. Kun ei suunnittele, niin tilanteet vaan vie eteenpäin. rankakasa siirtyi kuin itsestään pihalle odottelemaan seuraavaa siirtoa. Saatetaan pilkkoa ne huomenna tai ensi kesänä tai syksynä. Aivan varma olen vain, että pilkotuksi ne tulee kun sen aika on. Oli muuten mukavan rankkaa nostella niitä puita. Samalla mietti sitä kuinka kuntosalilla nostellaan ihan tyhjiä rautoja ja painoja. Olisi edes joku dynamo niissä kuntolaitteissa.
Keräilytalouden ensimmäinen vaihe siis aloitettu. Lämpöä kerätty talteen. Ainakin lähemmäksi.
Perunat kiehuu ja karjalainpaisti lämpiää. Kaminassa on tuli. Kun ollaan syöty kunnolla suljemme viimeisetkin puhelimet ja otamme kunnon päiväunet. Illalla ohjelmassa! Ei mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti