Eilinen päivä oli aikalailla tuulinen. Kävin hakemassa eräkämpältä kypäräni. Tuuli oli tuiskuttanut tien aivan tukkoon korkeimman nyppylän kohdalta. Tuisku on jännä sataneen lumen uudelleenjärjestelijä. Suurimmaksi osaksi tietä ei ollut uutta lunta lainkaan ja tuiskukohdissa paikka paikoin yli puoli metriä.
Miksi hain kypärän kämpältä? Erakko lähti skimbaamaan laskettelukeskukseen. Kuten aikaisemmin kerroin, niin tyttäreni tuli tänne hiihtolomalle. Olemme täällä ollessamme aina viettäneet pari päivää viikosta skimbaamassa. Lapset olivat jo viime vuosina sen verran isoja, että menivät siellä välillä kolmestaan ihan sujuvasti ja vaimoni kanssa usein vedettiin tunturia ympäri murtomaata vedellen. Eilen laskeskelin, että olen lasketellut jo 40 vuotta. Minulla on myös edelleen sellaiset yli kaksi metriä pitkät sukset, jotka ovat vieläpä suorat eikä nykyaikaiset lyhyet curverit. Lasketteluasusteenikaan ei ole ihan viimeisten trendien mukainen, mutta saattaa tulla uudelleen muotiin kymmenen vuoden kuluttua. Ehjä ja puhdashan se on.
Mietimme lähtöämme, koska ulkona oli kova tuuli ja katsoimme, että tunturin huipulla oli välillä 21 metriä sekunnissa olevia puuskia. Päätimme kuitenkin lähteä. Se kannatti. Huipulla oli toki todella pistävä tuuli, mutta koska oli lämminta, niin se ei tuntunut aivan hirveän pahalta kypärä ja kypäränalushattu päässä. Alhaalla laaksossa sensijaan oli todella miellyttävä sää ja ihmiset istuivat terassilla. Aurinko paistoi.
Kävimme munkkikaakaolla eräässä pienessä kahvilassa aurinkoisessa laaksossa. Kaakaota juodessamme vaimoltani alkoi valua kyynelet silmistä. Hän sanoi, että tämä oli niin paljon meidän perheen yhdessäoloa ennen. Täällä on niin paljon muistoja. Niinhän se on. Siellä lasketellessakin välähtää muistista pieniä muistokuvanpätkiä pienestä pojasta, joka kypärä päässä puikkelehti puiden välissä. Totisena odotteli hissiä. Istui hiukset märkänä juomassa lämmintä kaakaota. Hyppäsi pienestä hyppyristä. Pyllähti nurin. Satoja muistoja.
Erakkona hiihtokeskuksessa? Kieltämättä tämä ensimmäinen viikko on mennyt aikalailla sosiaalisena erakkona. Olen ollut yksin vain lumikenkälenkillä tai kelkkaillessa kypäräni sisällä. Vaimoni ja tyttäreni lähtee lauantaina kotia kohti, mutta eilen tuli vanhempi veljeni joka meni eräkämpille ensin. Lauantaina sitten vaihdetaan ja minä menen eräkämpille ja veljeni tulee tänne järvimökille. Hänen vaimonsa ja tyttärensä kavereineen tulee tänne. Kyllä me varmaan yhdessä veljen kanssa möyryillään metsässä ja tehdään puita laavulle ja muuta vastaavaa. Kuitenkin fiiliksen mukaan ja ilolla. Yritetään olla suunnittelematta mitään liian isoja urakoita etukäteen. Välillä varmaan olen sitten mökillä illat yöt ja aamut yksinäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti